Japani-poikien tarina

Vuoden 2017 lokakuussa neljä kaverusta istuivat puolikylmässä saunassa Lahelan pimenevässä illassa. Keskustelu pyöri kouluasioiden ja muiden yleisten aiheiden ympärillä. Koulu ja arki painoivat päälle. Yhtäkkiä joku lipsautti viime vuonna koulussamme olleen japanilaisen vaihto-oppilaan nimen. Kaverukset alkoivat muistella, mitä kaikkia kokemuksia lukion ensimmäinen vuosikurssi oli tarjonnut. Nopeasti yksi pojista ehdotti, että hehän voisivat matkustaa Japaniin tapaamaan vanhaa ystävää. Idea jäi hautumaan mielen sopukoihin.

Ajatus sai tuulta alleen. Pojat menivät koputtamaan lukionsa (Tuusulan lukion Hyrylän toimipisteen) opettajan, Tapio Turpeisen ovea. He kertoivat suuresta suunnitelmastaan matkustaa Japaniin. Tapion innostus poikien ideaa kohtaan oli käsinkosketeltavissa. Nopeasti pojat järjestivät lukion yhteiskuntaopin ryhmälle reissun Suomen Japanin suurlähetystöön, pistivät nettisivut pystyyn ja alkoivat levittää tietoisuutta japanilaisesta kulttuurista. Vuoden 2018 alussa kaverukset kävivät kasvattamassa ymmärrystään japanilaisesta kulttuurista matkamessuilla, japanilaisissa ravintoloissa, luennoilla ja monissa muissa paikoissa. Vuoden edetessä moni uusi kokemus tarttui poikien mukaan. Tuli päivä, kun Turpeinen kertoi pojille, että hän on sopinut tapaamisen hyvän ystävänsä, Turun yliopiston Tulevaisuuden teknologioiden laitoksen johtajan Erkki Sutisen kanssa. Turpeinen kertoi samalla, että pojat voisivat esitellä heidän projektiaan jos he haluaisivat matkustaa hänen kanssaan Turkuun. Kaverukset ottivat kutsut vastaan erittäin tervetulleena ja alkoivat jo suunnitella esitystä, joka yliopistolla esitettäisiin. Pojat saivat myös sovittua tapaamisen turkulaisen Nopeet-aurinkolasivalmistajan kanssa. Vierailu yliopistolla oli antoisa. Kaverukset saivat kutsun tulevalle tiede- ja teknologiaristeilylle, Scicruiselle, jossa he voisivat esitellä projektiaan Japanin matkan jälkeen. Tapaaminen Nopeet-aurinkolasivalmistajan perustajien kanssa oli myös hyödyllinen ja he suunnittelivatkin tulevaa yhteistyötä. Uusista yhteistyönäkymistä innostuneina pojat kasvattivat projektiaan. Ei mennyt kauaakaan, kun viestiä tuli Opetushallituksen suunnalta. Kaveruksista tehty lehtijuttu oli noteerattu Opetushallituksessa ja nyt pojat kutsuttiinkin sinne vierailulle. Vierailu oli vain noin viikkoa ennen kuin reissu Japaniin sai alkunsa. Opetushallituksessa keskusteltiin tulevasta opetussuunnitelmasta, motivaation etsimisestä ja monista muista ajankohtaisista aiheista. Kaikki alkoivat olla jo malttamattomia, sillä viimeisen puolen vuoden aikana tehty työ saavuttaisi yhden etapin aivan juuri. Lento Japaniin lähtisi vain muutaman päivän kuluttua.

Japani-pojat Janne Peltokorpi,  Eero Reijonen, Lauri Talvitie ja Oskari Valkama vierailulla Opetushallituksessa syksyllä 2018


Päivä tuli, kun lentokoneen nokka suuntasi kohti Nagoyaa. Lento kesti noin kymmenen tuntia, mutta aika lensi kuin siivillä. Lennon aikana kaverukset ehtivät kerrata moneen kertaan koko viikon suunnitelman, joka oltiin määritetty jo useita viikkoja sitten. Kun lentokoneen renkaat vihdoin osuivat maahan, pojat viimeistään tajusivat, että he todella olivat saapuneet Japaniin. Kun he selvisivät lentokentältä, lähtivät he junalla kohti Tokioa. Tokion rautatieaseman edusta vilisi tuhansittain ihmisiä. Ensimmäinen päivä menikin ihmetellessä ihmisten valtavaa määrää. Tulevat kahdeksan päivää tulisi tarjoamaan unohtumattoman kokemuksen. Reiluun viikkoon mahtui valtavasti eri asioita. Pojat vierailivat Japanin Suomen suurlähetystössä, jossa silloinen Japanin Suomen suurlähettiläs ja tuleva Suomen tasavallan presidentin kansliapäällikkö Jukka Siukosaari vastaanotti heidät. Tokiossa pojat kävivät tutustumassa japanilaiseen koulutukseen paikallisessa koulussa. Vierailu lämpimässä Japanin kulttuuripääkaupungissa, Kiotossa avasi Japanin historiaa ja perinteitä. Aamuiset teehetket syntyjä syviä mietiskellessä auttoi kaveruksia löytämään uusia puolia itsestään. Matkan kulminaatiopisteeksi voidaan mieltää lenkki kaatosateessa Nagoyan illassa. Kun pojat olivat juuri siirtyneet Tokion hotellista toiseen hotelliin Nagoyaan, halusivat he vielä pitkän päivän päätteeksi mennä lenkille. He ryhtyivät tuumasta toimeen ja nopeasti pojat jolkottelivatkin jo kaatosateessa Nagoyan tyhjillä kaduilla. Tavoitteena oli päästä keskuspuistoon, mutta se osoittautuikin oletettua suuremmaksi haasteeksi. Kenelläkään pojista ei ollut puhelinta mukana, joten reittiohjeita täytyi kysyä kauppojen myyjiltä. Kuitenkaan avut eivät hyödyttäneet, sillä keskuspuisto jäi näkemättä. Matkalla pojat törmäsivät suuren sillan alla tanssiviin paikallisiin nuoriin. Kaverusten mielestä nuorisojoukolla näytti olevan hauskaa, joten myös he päättivät yhtyä tanssiin. Tanssimisen tuoksinnassa pojat ehtivät julistaa saunomisen ilosanomaa ja opettaa myös muutaman suomalaisen tanssiliikkeenkin. Matka sai jatkua ja pojat suuntasivat kohti hotellia. Oli vain yksi ongelma, hotellin suunnasta ei ollut tietoa, koska pojat olivat juosseet päättöminä noin tunnin ajan. Heidän täytyi mennä kysymään apua lukuisista kaupoista ja ravintoloista. Lopulta erään kaupan myyjä osasi neuvoa poikia ja he löysivät reitin takaisin hotellille. Litimärkinä ja uupuneina kaverukset pääsivät vihdoin ja viimein lepäämään hotellihuoneeseensa. Lenkki kuvasi hyvin koko poikien luoman projektin luonnetta. Alun innostuksen jälkeen tarvittiin kekseliäisyyttä, jotta vastaantulleet ongelmat saataisiin ratkaistua. Lopulta ratkaisu on aina löytynyt ja projekti on päässyt etenemään. Matka Japaniin oli vasta yksi kaverusten projektin etapeista.